Taulu nro 6

Mikä oli savutupa
Suomalaisten ensimmäisiä hirsiasuntoja olivat savutuvat. Hirsistä rakennetussa talossa on yksi, neliömäinen huone, tupa. Se lämpeni suuren kiukan tai uunin avulla, mutta savupiippua ei ollut, joten savu leijaili sisätiloissa, kunnes haihtui ulos katonrajan pienestä reiästä, räppänästä. Myöskään ikkunoita ei varhaisimmissa savutuvissa ollut. Savu nokesi pirtin sisäseinät mustiksi ja aiheutti ihmiselle mm. silmäsairauksia. Mitä korkeampi savutupa oli, sitä helpompi siellä oli olla myös siinä vaiheessa, kun kiukaassa oli tuli, sillä savu pyrkii katonrajaan.
Alun perin savupirtin suojissa asuivat sekä ihmiset että kotieläimiä. Jopa hevonen saatettiin tuoda savupirttiin lämmittelemään.

Kuortane, tervahautojen kunta
Kuortane on rajapitäjä Suomenselän vedenjakajaseudun ja eteläisen Pohjanmaan välillä. Kunnasta löytyy sekä avaria jokilaaksoja ja tasaisia pinnanmuotoja että mäkiä, metsää ja karua suota. Itärajan tuntumassa kulkee myös eteläpohjalais- ja savolaismurteiden raja. Kuortaneen vakituinen asutus syntyi 1500-luvulla Kuortaneenjärven ympäristöön. Sitä edeltävällä ajallakin Kuortaneella asuttiin: kivikautisia asuinpaikkoja ja muita muinaisjäännöksiä on kunnasta löytynyt melko paljon.

Veroluetteloista kuortanelaisia taloja löytyy vuodelta 1549, silloin veroja maksoi viisi talollista ja siitä talojen määrä alkoi vähitellen nousta. Vuoteen 1860 mennessä Kuortaneelle syntyi peräti 87 kantatilaa. Väestöä pitäjään houkuttelivat ennen kaikkea tervasmetsät. Järvistä saatiin kalaa ja ne olivat tärkeitä kulkuväyliä.

Hallinnollisesti Kuortane kuului aluksi Lapuan emäseurakuntaan. Oma saarnatupa saatiin 1600-luvulla, ja kappeliseurakunta Kuortaneesta tuli todennäköisesti 1620-luvun alussa. Myös Töysä kuului Kuortaneen kappeliin. Oma kirkko Kuortaneelle rakennettiin 1654 ja itsenäinen seurakunta Kuortaneesta tuli 1798. Kuortaneen emäseurakuntaan kuului aluksi myös Alavuden kappeli.

Kuortane oli 1700-luvulla verraten vilkas paikkakunta, sillä Kuopio-Vaasa postitie oli valmistunut 1782. Salmelle, valtateiden risteyspaikkaan, ehdotettiin jopa kauppalan perustamista, mikä ei kuitenkaan toteutunut.

Valtakunnan sodat ravistelivat myös pientä Kuortanetta, sillä 1808 Ruonan ja Salmen alueella käytiin Suomen sodan ratkaisevia taisteluita ruotsalaisten (ja suomalaisten) sekä venäläisten välillä. Ruotsin armeijan tappiot olivat parin päivän aikana 170 kuollutta, 400 haavoittunutta ja 110 kadonnut sotilasta.

Vuonna 1835 Kuortaneesta tehtiin kihlakunnankeskus, joka ulottui Evijärveltä Keuruulle. Samana vuonna pinta-alaltaan ja väkiluvultaan suuremmasta Alavudesta tehtiin emäseurakunta ja Kuortaneesta sen kappeli. Vuonna 1859 Kuortane erosi Alavudesta ja oli oma kirkkoherrakunta.

1800-luvulla kuortanelaiset olivat pienehköjen tilojen viljelijöitä ja tervanpolttajia. Tervanpolton kulta-aika alkoi 1700-luvun alkupuolelta ja jatkui 1800-luvun lopulle saakka. Tervanpoltto toi huomattavasti varallisuutta Kuortaneen talonpojille. Sittemmin kytöviljely ja karjatalous nousivat merkittäviksi vaurauden lähteiksi. Asukasluku kasvoi tasaisesti aina 1960-luvulle saakka, jonka jälkeen se on laskenut.

Tänä päivänä Kuortaneella on paljon edelleen maa- ja metsätaloutta, mutta näiden alkutuotannon työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on vain 11,8% kaikista työpaikoista. Eniten Kuortaneella työllistävät palvelualat (64,4% työpaikoista), jalostuksen eli mm. teollisuuden osuus on 21,6%. Suurimpia työnantajia ovat Kuortaneen kunta ja Kuortaneen
urheiluopisto, joka tunnetaan maailmanlaajuisestikin hyvistä urheiluolosuhteista ja valmennuksesta.

Kuortaneen väkiluku on noin 3400. Enemmistö kuortanelaisista asuu taajaman ulkopuolella, maaseudulla.