Taulu nro 1

Kuortaneenjärvi ja Kirkkoranta sekä postikoirat Reko ja Raju

Kuortaneenjärvi kuuluu Lapuanjoen vesistöön. Sen pinta-ala on 14,9 neliökilometriä ja se on Etelä-Pohjanmaan järvistä viidenneksi suurin. Järven keskisyvyys on 3,3 metriä ja syvin kohta peräti 16 metriä. Järvessä on vain yksi saari, Honkisaari, sekin tosin tulvavesien aikaan veden alla.

Kuortaneenjärven vesi on humuspitoista ja ravinnerikasta. Järven ekologinen tila on tyydyttävä. Järvessä asuu runsas kalakanta, kalastajan pyydykseen voi tarttua jopa muikkua, pasuria, säynettä ja kuhaa tavanomaisten haukien ja ahventen lisäksi. Järveen on lisäksi istutettu ankeriasta ja kirjolohta. Myös linnusto on runsas. Järvellä voit tavata esimerkiksi kaulushaikaran, luhtahuitin, nokikanan ja härkälinnun. Kuortaneenjärven erikoisin eläin on ehkä pieni äyriäinen, jäännehalkoisjalkainen, joka on vain 15-24 milliä pitkä. Se on reliktilaji eli jäänne viimeisen jääkauden ajalta. Sitä esiintyy myös Itämeressä.

Kuortaneenjärven rannoilla on paljon asutusta ja kesämökkejä. Myös maankuulu Kuortaneen urheiluopisto sijaitsee järven rantamilla. Järven rannat ovat olleet asuttuja jo pitkään, siitä kertovat rannoilta löydetyt kivikautiset esineet. Muinoin järveä on kutsuttu mm. Kurtanajärveksi, Kurdhananjärveksi ja Kurttanajärveksi.

Kuortaneenjärven hieno hiekkaranta, Kirkkoranta, sijaitsee järven itäpäässä. Kirkkoranta alkoi jo 1900-luvun alkupuolella houkutella puoleensa laajasti uimareita ja auringonpalvojia muistakin pitäjistä. Alueen ilmanalaa pidettiin myös terveyttä edistävänä. 1930-luvulla alueelle tuotiin matkailijoita peräti autolasteittain. Silloin Kuortaneesta alettiin puhua
Etelä-Pohjanmaan Rivierana. Hiekkarannan ja terveellisyyden lisäksi matkailijoita houkutteli Kuortaneelle upea maisema. Kuortaneen kirkkoa pidetään myös yhtenä maan kauneimmista.
1958 nimimerkki A.V. muistelee Kuortaneen Joulu -lehdessä lapsuutensa retkeä Kuortaneen Kirkkorantaan näin:
“Sitten olimmekin kirkkorannassa. Kun meidät oli autosta nostettu, niin mikä ihanuus eteen aukesi. Suuri, vilpas järvi, jossa aallot loiskivat rantahiekkaan ulapan kimmeltäessä tuhansissa säteissä. Kun siinä kirkkokankaalla seisoi, tunsi vain, että on juhla ja on rauha.”

Keitä olivat postikoirat Reko ja Raju?
Tämän tarinan päähenkilöt, postikoirat Reko ja Raju ovat todella olleet olemassa. Nämä ajokoiran näköiset koirat todennäköisesti toimivat vetokoirina postinkuljettaja Jussi Vähämäen kuljettaessa Kuortaneella postia potkukelkalla 1900-luvun alkupuolella. Tästä on säilynyt kuva, joka löytyy Kuortaneen kunnan historiakirjasta: Nokiottat – Kuortane ja kuortanelaiset s. 226.