“Muistaa mistä on kotoosin ja on ylpiä siitä” – Aino-Maija Niemelä painottaa perinteiden tärkeyttä

Kuortaneen Talomuseon pihamaalta kuuluu etäinen ruohonleikkurin ääni. Joukossa on toinenkin kone, ja korvani erottavat sen kaiketi kuuluvaksi raivaussahalle. Ja kyllä, astuessani portista sisään, huomaan päivän kesäkasvoni olevan raivaussaha hommissa. Tapaamispaikkana museon pihapiiri on ainut oikea valinta, onhan kyseessä Kuurtanes-Seuran pitkäaikainen aktiivijäsen, Aino-Maija Niemelä.

Aino-Maija Niemelän kohdalla puhutaan pitkästä ajanjaksosta Kuurtanes-Seuran peräsimessä. Niemelä on tänä keväänä jättäytynyt pois puheenjohtajan paikalta. Sitä ennen hän toimi seuran sihteerinä. Vaikka Niemelä ei ole nimellisesti enää puheenjohtaja, on hän tavoitettavissa ja toiminnassa edelleen mukana.

– Nyt voin olla tukena ja neuvoa, jos on jotain kysyttävää.

Kuurtanes-Seuran ydintehtävää kysyessä, tulee vastaus odotetusti kuin apteekin hyllyltä.

– Tuoda Kuurtanetta esiin. Ja pitää nämä museoalueet kunnossa, jotta ne olisivat toimivia paikkoja.

Museoihin kuuluvat kaikkiaan Talomuseo, Klemettimuseo, Kirkkomuseo ja Korsumuseo. Kesäisin museoihin pääsee tutustumaan museo-oppaan avulla. Aino-Maijalle itselleenkin oppaana toimiminen on tuttua, sillä muina aikoina museokierrosten suhteen voi olla häneen yhteydessä.

– Minä pystyn tästä aika hyvin singahtamaan tänne museolle tarvittaessa, jos muilla on työt vaivoona. Mukava nähdä uusia ihmisiä.

Niemelä katsahtaa tutulle pihamaalle ja toteaa pihapiirien olevan siistissä kunnossa. Kiitos lähtee apumiehenä toimivalle Petri Juutille, jonka kanssa Niemelä tulee siistimään pihapiirit joka tiistai.

– Petri on niin ahkera mies, työt tulee hoidettua mallikkaasti ja loppuun saakka. Ja kuinka iso apu hänestä onkaan Kuurtanes-Seuralle, Niemelä kehaisee.

Kunnon kuurtanelainen. Sellainen kunnianosoitus on vuodelta 2015, jossa Niemelästä käytettiin nimitystä ”kotiseutuvaikuttaja”. Hän onkin henkilö paikallaan kuvailemaan, millaista on kotiseuturakkaus. Vastaus on ytimekäs, kertoen kaiken oleellisen.

– Muistaa mistä on kotoosin ja on ylpiä siitä. Ja Klemettihän (Heikki Klemetti) on jo sanonut, että hän on Kuurtaneelta kotoisin, eikä kehtaisi muualta ollakaan.

On tullut aika keskustella perinteistä ja niiden suhteen Niemelä haluaa painottaa murteen säilyttämisen tärkeyttä. Murre kun on taitona sellainen, että se säilyy niin sanotusti kielen päällä, kun sitä vain käyttää tarpeeksi.

– Mulla oli sellainen äidinkielen opettaja aikoinansa, joka sanoi, että murretta ei saa unohtaa. Ja nyt tuntuu jo, että sitä ei enää osata.

– Jotta perinteitä kannattaa vaalia. Jottei ne katoa. Ja olla vielä ylpiä niistä, Niemelä lisää.

Hän lisää kuitenkin, että on ilahtuneena huomannut, että tilanteeseen on osittain havahduttu. Kuortaneen uudessa historiakirjassa Nokiottat; Kuortane ja kuortanelaiset 1860-1960* löytyy päälukujen alusta johdantotekstit, jotka Aino-Maija käänsi kuurtaneeksi.

– Ja aina kun puheenjohtajan roolissa pidin tervetuliaispuheen Kuurtanes-päivänä, niin pidin sen tietenkin aina kuurtaneeksi.

Tiedustelen hieman, miten hän voisi evästää ensikertalaista Kuurtanes-päiville.

– Siellä on sellainen kotoinen tunnelma ja sitten se tervahaudan haju on oikein hieno. Ja tervakirkko on odottamisen arvoinen. Se kun kirkonmenot pidetään tervahaudalla. Se on kertakaikkestansa hiano tilaisuus.

Kuurtanes-päivän juhla ja Museokuhinat ovat kuuluneet Niemelän perinteisiin vahvasti kesäisin. Kuortaneella on kaikki olennainen kesän viettoon.

– En yleensä lähde Kuurtaneelta mihinkään kesäisin. Mulla on hommaa täällä, en mä oikestansa joura mihinkään. Mutta urakalla en tee mitään, vaan teen sitä, mikä on hauskaa, Niemelä sanoo hymyillen.

Keskustelujen välissä juotiin kahvit Klemettimuseolla Aino-Maijan ja Petrin kanssa. Sain kuulla paljon mielenkiintoista tietoa Kuortaneen historiasta. Mieleeni jäi erityisesti kertomus Kuortaneenjärven palosta, josta muistona on vielä kolme liekkiä kuvattuna Kuortaneen kunnan vaakunassa.

Kiitos Aino-Maijalle ja Petrille ihanasta kesähetkestä museoilla!

*Nokiottat; Kuortane ja kuortanelaiset 1860-1960 on julkaistu 9.1.2022. Kirjan kirjoittajina ovat toimineet Teppo Ylitalo, Sulevi Riukulehto, Jaakko Mäntylä ja Matti Mäkelä.