Kylässä Leppälänkylässä

teksti ja kuvat: Tuomas Ojajärvi

Hiekkatie pölisee, tuoksuu kesä. Tulee mieleen oma lapsuus 80-luvulta. Pyöräilyä kesäpäivänä hiekkatiellä ilman kiirettä mihinkään, ei huolta huomisesta. Se vanha tunne tulee nyt, kun olen tutustumassa Leppälänkylään pyöräillen yhdessä kyläaktiivi, Aija Koiviston kanssa.

Kuuman päivän luoma hidas tunnelma ei tarkoita, että Leppälänkylässä aika olisi jotenkin pysähtynyt vaan kylä on erittäin aktiivinen. Leppälänkylässä maatilat ovat ehkä vähentyneet, mutta jäljelle jääneet ovat suurempia. Metalliyrityksiä ja pajoja kylästä löytyy enemmänkin. Suurimpana JL-Metals. Lisäksi täällä sijaitsee Pohjanmaan Erikoispurku oy, joka on kasvattanut toimintaansa myös kierrätykseen. Kylässä toimii edelleen koulu ja koulun vieressä on erittäin aktiivisessa käytössä oleva urheilutalo.
– 60-luvun loistosta kylä on toki muuttunut. Silloin oli kaksi kauppaa, kioski, pari pankkia ja posti eli elämää on ollut. Edelleen kaupanmäki on sellainen kiintokohde ainakin vanhemmille ihmisille, vaikka kauppaa ei enää olekaan, muistelee Aija Koivisto.

Pinta-alaltaan Leppäläkylä on melko suuri. Se rajoittuu pohjoisessa Kirkonkylään, lännessä Mäyryyn, etelässä Löyään ja idässä Alajärven (Lehtimäen) Länsikylään Kaarankajärven taakse.
– Kaaranka on tavallaan oma kylänsä, mutta samaa Kuortanetta ollaan. Kaarankalaiset voi toki sanoa, että Leppälänkylä on liittynyt Kaarankaan, Koivisto kertoo pilke silmäkulmassa.

Yksi Leppälänkylän tunnetuista maamerkeistä on aikoinaan heinäpelloksi laskettu Mertajärvi.
Leppälänkylässä on haaveiltu vuosikymmenet Mertajärven uudelleen nostosta. Selvitystyö maanomistajista on kuitenkin ollut työlästä. Koivistojen tontin takana on kuitenkin hieman vettä muistona järvestä. Jopa niin paljon, että vedessä on laituri ja rannassa vene. Toki vesi on nyt korkeammalla kevään tulvien jäljiltä. Kalaakin järvessä vielä on. Koivisto nostaa vedestä ylös katiskan, jossa on kymmenkunta ruutanaa.
– Kultakalan sukulaisia. Tuollaiset siellä sitten kutittelee varpaita kun menee uimaan. Tuliko uimahousut mukaan, kysyy koivisto.

Uimaan en suostu menemään, joten Koivisto vie minut Leppälän koululle. Välitunti on juuri päättymässä ja oppilaat juoksevat sisään. Koulu on Leppälänkylässä ollut 110 vuotta. Viime vuodet se on ollut lakkautusuhan alla kuten monet muutkin kyläkoulut. Lapsia ei meinaa riittää tarpeeksi vaikka muutamia uusiakin perheitä kylään on viime vuosina tullut.
– Noin 130 savua on kylällä vielä jäljellä, mutta monissa asuu vain yksi ihminen. Vielä on onneksi lapsiperheitä, mutta toki koulu on näillä määrillä lopetusuhan alla. Lisää väkeä tarvittaisiin tännekin. Tilaa kyllä olisi, Koivisto pohtii.
Koululta lähtiessämme pari pienempää poikaa tulee pihalle pyörillä.
-Tultiin takaisin, kun täällä on niin kivaa, huikkaa toinen pojista pihaan tulleelle opettajalle.

Kivaa Leppälänkylässä varmasti riittää. Aktiivisten maa- ja kotitalousseuran ja Leppälän koulun vanhempainyhdistyksen kautta täällä on erittäin virkeää kylätoimintaa. Kyläyhdistys on kunnostanut maamiesseurantaloa ja se järjestää aktiviteettejä kyläläisille. Ensi kesän suursatsaus on 20 vuoden tauon jälkeen kylälle palaavat traktorien vetokisat ja sen yhteyteen järjestetty Elofestivaali.
– Minä en niistä traktorikisoita ymmärrä yhtään mitään, mutta miehet on innokkaita. Elofestivaaleilla on kuitenkin karaokekisaa ja hyvät esiintyjät Maija Vilkkumaan ja Elonkerjuun johdolla. Oli jo niin isoja kävijätavoitteita, että pisti jo hieman pelottamaan, kuinka me selvitään niistä, miettii Koivisto.

Parituntinen jutustelu ja pyöräilyreissu alkaa olla lopuillaan. Toukokuisen helteen takia alkaa paita jo kastumaan. Mertajärveen en silti halua vieläkään uimaan. Minulle on jäänyt hyvä kuva Leppälänkylästä. Kylä on tärkeä osa Kuortanetta. Mielellään toivoisi, että Leppälänkylä vielä joskus palautuisi entiseen loistoonsa. Kylän aktiiveista se ei ainakaan tule jäämään kiinni.

Katso myös video haastattelusta.