Kirjailija Mervi Heikkilän kirjat lähtevät tarinasta ja pohjaavat lukijaan, joka antaa luvan tarkastella maailmaa lapsenmielisesti

Kesäkasvo -sarjassa pääsin jututtamaan Mervi Heikkilää hänen kotonaan Ruonalla. Pihaan kääntyessäni, saan osakseni koirien haukun säestämän vastaanottokomitean. Läheltä kuuluu myös lampaan määkimistä, jonka erotan kuuluvaksi läheisessä aitauksessa emonsa ympärillä käyskenteleville karitsoille. Eläimet esittäytyvät kukin tahollaan pihalle saapuvalle vieraalle, joka on tullut tapaamaan kesäkasvonaan heidän emäntäänsä.

Voisi todeta, että Mervi Heikkilällä on monet kasvot. Hänet tunnetaan niin kirjailijana, kirjastojen kehittäjänä kuin luomutilallisenakin. Onpa hän ehtinyt välissä työskennellä toimittajanakin tehden sitä ajoittain edelleen pääasiassa kirjakritiikkien muodossa. Haluankin tietää, miten tällainen kokonaisuus menee onnistuneesti limittäin. Mervi naurahtaa ja kertoo näiden olevan hänen helposti innostuvan luonteensa peruja.

– Olisi varmaan järkevää keskittyä yhteen kokonaisuuteen, mutta jos nyt pitäisi miettiä, että joku näistä pitäisi jättää pois, olisi se todella vaikea valinta.

Yksi asia on ollut jo varhain selvää. Innostus lukemiseen ja kirjoittamiseen on ollut sisäsyntyistä jo lapsesta. Lapsuuden kodin sijaitessa Alajärven Möksyssä, tarkoitti se sitä, että palvelut olivat kauempana – yhtä lukuun ottamatta, sillä kirjastoauton käynti oli innokkaalle lukutoukalle odotettu tapahtuma. Sukulaiset Helsingissä saivat jouluisin osakseen Mervin ruutuvihkoihin kirjoittamia ja kuvittamia tarinoita.

– Silloin se ajatus heräsi. Lapsen silmin kirjailijan ammatti näyttäytyi eräänlaisena supersankariammattina, Mervi kertoo.

Pohja kirjailijan ammatille oli luotu, eikä lapsenomainen matkaaminen kirjaseikkailuihin ole tähänkään päivään mennessä loppunut. Sitä voi onnekseen tehdä aikuisenakin, sillä lasten ja nuorten kirjailijana voi heittäytyä yhä uudelleen mitä mielikuvituksellisempiin maailmoihin. Kohderyhmä on jo esikoisteoksesta ollut lapset ja nuoret.

– Koen heidät tärkeimmäksi yleisöksi. Kirjan kirjoittamisessa kuljetan mukana sitä tosiasiaa, että lukijana on lapsi. Haluan, että lapsella on hauskaa lukiessaan.

Se, että lapsi viihtyy kirjan parissa, tapahtuu usein koukuttavien juonikäänteiden avulla. Seikkailuun heittäytyminen ja epätäydellisen henkilöhahmon kasvutarinassa myötäeläminen tarjoaa parhaimmillaan mukaansatempaavan kokemuksen. Ennen kaikkea Mervi toivoisi kirjojen kuuluvan osaksi lapsuutta. Nykyään kun on paljon tekijöitä, jotka kilpailevat lasten ja nuorten huomiosta. Kodin ja läheisen tukiverkoston merkitys ajassa korostuu.

– Viestini vanhemmille ja lapsen muille läheisille on, että arkeen jätettäisiin aikaa yhteisille lukuhetkille. Se, että lapselle luetaan, on valtavan iso lahja. Lukemisen myötä lapsen sanavarasto kehittyy ja hän pystyy ilmaisemaan tunteitaan paremmin. Moninaisia hyötyjä, joista on apua kouluelämässä.

Mervin kirjat pohjaavat sekä fantasiaan että faktoihin. Esimerkiksi Avain-kustantamolle ilmestyneet neljä selkokirjaa kertovat todellisista eläintarinoista ja -kohtaloista. Faktojen kuljettaminen mukana tarinassa on Mervin mukaan paitsi inspiroivaa, mutta ne mahdollistavat myös tarinan viemisen uudelle tasolle. Tasolle, joka ei nojaa pelkkään mielikuvitukseen. Usein parhaimmat tarinat syntyvät tavallisen elämän oivalluksista.

– Oli kuinka klisee tahansa, on totuus usein tarua ihmeellisempää.

On tullut aika kysellä kesäkasvoni suunnitelmia kesän varalle. Selviää, että kesään on mahtunut jo nyt varsin mieluisa ja merkittävä tapahtuma, kun Mervin kirjoittaman kolmiosaisen Aijalin saaren tarut -lasten fantasiasarjan ensimmäinen osa Revonpuro on julkaistu kesäkuussa Unkarissa.

– Onhan se hieno tunne. Kyseessä on ensimmäinen käännös ulkomaille. Mielenkiintoista on erityisesti, miten kirjaa tulkitaan erilaisessa kulttuurissa.

Luomutilallisena kesä edustaa varsin työntäyteistä ajanjaksoa. Aiempiin kesiin verrattuna tälle kesälle on osunut ruuhkapiikki, sillä lauma kasvoi yllätyksellisen monella karitsalla, joiden joukossa on paljon tuttipulloruokittavia. Luomussa olevilla pelloilla viljellään kauraa ja hernettä lampaiden ravinnoksi. Näiden lisäksi luetteloon päätyvät perunapellot, kasvimaa ja tälle kesälle istutetut 1200 mustaherukan taimea. Työn määrä ei sikäli ole yllätys yhdessä miehensä Samin kanssa tilaa pyörittävälle Merville. Molemmat kun ovat varttuneet maatilalla.

Vaikka töiden monipuolisuus onkin mieluisa, rokottaa tilan jossain määrin hektinen elämä väkisin luovalle työlle jäävää aikaa. Kesä kun perinteisesti on ollut myös erilaisten kirjaprojektien täyttämää aikaa.

– Ei mikään ideaali tilanne tietenkään. Tällä hetkellä pitää vain löytää oikeanlainen tasapaino töiden välillä.

Arjesta on tarpeellista pystyä irrottautumaan ja usein se vaatii lähtemisen kotikulmilta. Tarkoituksena onkin suunnata heinäkuussa järjestettävään scifi- ja fantasiakirjallisuuden tapahtumaan Espooseen ja kirjoittajaleirille Mikkeliin.

Aina ei tosin tarvitse lähteä kauas. Kesäfiilistelyyn riittää töiden pistäminen tauolle esimerkiksi uintireissun tai koirien kanssa tehtävän metsäkävelyn ajaksi. Tai ihan vain pysähtymällä pieniksi hetkiksi aloilleen, jolloin voi huomata esimerkiksi syreenin kauniin kukinnan lomassa leijailevat perhoset tai oravan juoksun pihasaunan katolla.